Olen lähtenyt mukaan politiikkaan monestakin syystä. Yksi kiinnostavimmista ja palkitsevimmista hetkistä on silloin, kun eri mieltä olevat löytävät keskinäisen yhteyden. Minä, lempeän porvarillinen ehdokas, olen viimeisimpänä taipuvainen kannattamaan perinteisestä porvarillisuudesta poiketen vaalirahakattoa yksittäisten ehdokkaiden kampanjoiden osalta. Se mahdollistaisi jokaiselle ehdokkaalle tasavertaisemmat lähtökohdat näyttää kykynsä.
Olen ensimmäistä kertaa ehdolla ja pohdin lähes päivittäin, miten suopeammin voisin vähäiset kampanjavarani käyttää. Minulla ei ole vielä luontaista tunnettuutta, mutta teen joka päivä töitä sitä vahvistaakseni – pienellä budjetilla, perusteltuihin sisältöihin keskittyen. Ahkeruuttani eivät monet näe. Maakuntalehdissäkin olen ”uusi lahtelainen opettaja” muiden uusien ehdokkaiden joukossa.
Ne samat lehdet, mielipidepalstat ja muu media ovat viikkotolkulla pauhanneet romahtaneista oppimistuloksista ja kriisiytyneestä koulutusjärjestelmästämme. Pauhaamiseen olen osallistunut minäkin tarjoamalla ratkaisujani, esittämällä vaihtoehtojani ja peräänkuuluttamalla arjen ammattilaisten näkemysten merkitystä päätöksenteossa.
Huhtikuussa on oikea aika siirtyä pauhaamisesta tekoihin. Eduskuntaan on välttämätöntä valita edustajia, joilla on tarjota uskottavia ratkaisuja synkkien tulevaisuuskuvien kirkastamiseksi.
Eikö juuri esimerkiksi ”uusia opettajia” tarvittaisi koulujen ja oppimisen solmuja avaamaan?
Kun uusi eduskunta aloittaa työnsä, toivon jokaisen puolueen saavan riittävän kasvatus- ja opetushenkilöstöedustuksen. Toivon, että sen lisäksi eduskuntaan valitaan monipuolinen joukko ahkeria osaajia, joiden kelpoisuus ei määräydy ensisijaisesti vaalikassan perusteella.
Jos kasvatus- ja opetusarjen asiantuntijat puoluerajat rikkoen yhdessä kansanedustajina korjaisivat ammattikuntansa lainsäädäntöä, ei lopputulos olisi ideologisesti painottunut. Sen sijaan se olisi toimiva, toivottu ja ennen kaikkea realistinen.
Teresa Rautapää
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
kansanedustajaehdokas (kok.)