Ohita navigaatio

Kunta-alan palkkaohjelmaa on syytä puolustaa ponnekkaasti. Se on perusteltu ja oikeudenmukainen ratkaisu

Kunta-alalle sovittiin kesäkuun alussa historiallinen sopimus. Sovittelulautakunnan ehdotuksen mukainen siinä on viisivuotinen palkkaohjelma, joka nostaa palkkoja yhteensä noin viisi prosenttia yli yleisen linjan. Korotus on vuosittain noin prosentin enemmän kuin keskeisten vienti- ja teollisuusalojen palkankorotus on.

Ratkaisua on kritisoitu voimakkaasti. Odotetusti EK ja poliittinen oppositio vastustaa tällaista ratkaisua, mutta myös työntekijäpuolen linnakkeista on kuulunut mutinaa. Pidetään mahdottomana sitä, että kunta-ala saisi enemmän kuin muut. Samalla vaaditaan itselle kompensaationa suurempia palkankorotuksia syksyn kierroksella.

Kompensaatiovaatimusten logiikka ontuu. Muiden suuremmat palkankorotukset eivät vaikuta mitenkään siihen, mitä oman sopimusalan korotukset pitäisivät olla. Taustalla on vain kateus ja hätä siitä, ettei kukaan voi saada enemmän kuin minä itse.

Kunta-alan korotukset ovat hyvin perusteltuja. Kukaan ei ole kiistänyt sitä tosiasiaa, että kuntapuolen palkat ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Nimelliskorotukset ovat olleen suunnilleen samoja, mutta kuntapuolella palkkaliukumien puute aiheuttaa sen, että yksityisen puolen palkata nousevat enemmän.

Käytännössä kuntapuolella maksetaan sopimuksen minimin mukaista palkkaa, mutta yksityisellä palkat liukuvat yli taulukoiden. Liukuma on ollut noin prosentin verran vuodessa eli juuri se, mikä nyt sovittiin kunta-alan palkkaohjelmaan lisänä.

Sopimus on itse asiassa juuri sitä, mihin on vuosikausia pyritty: vientialat määrittävät palkkatason ja muut peilaavat siihen. Lisäksi sopimuksella ja siihen sisältyvällä palkkaohjelmalla korjataan mennyttä palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Sopimus on lisäksi poikkeuksellisen pitkä, viisi vuotta. Työrauha on siis ostettu pitkäksi aikaa ja silläkin on merkittävä arvo.

Suunta on sama kuin Ruotsissa ja Tanskassa, joiden työmarkkinoiden toimivuuteen meillä usein viitataan. Ruotsissa syntyi merkittävä opettajapula, koska vientivetoista palkkamallia oli noudatettu jo kauan. Ongelma oli sama kuin Suomessa: kuntapuolella palkat jäivät jälkeen. Nyt Ruotsissa samoin kuin Tanskassakin tarkastellaan yleistä palkkakehitystä tilastoista ja kuntapuolen palkkoja korjataan osin automaattisesti. Riidellä ei tarvitse kun periaatteesta on sovittu ja korotukset muodostuvat kaavan kautta.

Sopimusta on syytä puolustaa ponnekkaasti. Sille on oikeutetut ja pitävät perusteet. Oma lukunsa on villinä laukkaava inflaatio, jota tämäkään sopimus ei kata. Pelkkä palkkojen korjaaminen ei myöskään yksinään auta siihen, että opettaja ei jaksa tehdä työtään kasvavan vastuun ja työmäärän alla. Se on kuitenkin yksi signaali työn arvostuksen kohottamisessa.

Marko Varjos

alueasiantuntija

Tapahtumat

Yhdistyksemme

OAJ Päijät-Häme toimii jäsenyhdistystensä edunvalvonnan ja koulutuksen tukena. Yhdistys vastaa lahtelaisten yhdistysten neuvottelutoiminnasta.