Lentokoneessa. Määränpää Dublin, IB Heads Global Conference. Edellisen kerran kun lensin samaan kohteeseen, olin OAJ:n edustajana matkalla ammattijärjestöjen kansainväliseen tapaamiseen. Huomasin Norjan yllä saaneeni jonkinlaisen vatsabakteerin. Muutama päivä meni tiukasti hotellihuoneessa, ja ehdin mukaan vain viimeiseen päivään. Muistoihin jäi siltä reissulta lähinnä viimeisen illan jäähyväistilaisuus paikallisen yhdistyksen toimitiloissa, missä oli oma oluthana.
Toimiessani aikanani ammattijärjestön ja -yhdistyksen eri tehtävissä pääsin tutustumaan moniin mielenkiintoisin paikkoihin ja erilaisiin ihmisiin, joista kuuluu edelleen ystäväpiiriini. Koin järjestötoiminnan mielekkääksi ja tavoitteelliseksi. Se oli minulle virkistävää aikaa erityisesti noiden ihmisten ansiosta, ja kaiken fokuksena selkeä edunvalvontatavoite.
Siirtyessäni noin reilu kymmenen vuotta sitten rehtorin virkaan luovuin tehtävistäni ammattijärjestön parissa. Myös oma elämäntilanne vastasyntyneine lapsine vaikutti päätökseen. Kohdallani päti hyvin vanha sanonta: ”Kun annat pikkusormen, se vie koko käden.” En ihan tarkkaan muista, miten tai kenen suosiollisella avustuksella ohjauduin OAJ:n toimintaan, mutta lähtiessäni huomasin olevani lukion varaluottamusmies, Lahden oay:n puheenjohtaja, OAJ Päijät-Hämeen puheenjohtaja sekä OAJ:n hallituksen, OAJ:n talousvaliokunnan ja opetusalan johdon neuvottelukunnan jäsen. Oli siis syytäkin jakaa vastuuta muillekin osaajille. Yleensä ei ole hyvä, jos liian paljon asioita keskittyy yhdelle ihmiselle tai yksi ihminen jatkaa liian kauan samassa vastuussa. Oman OAJ-urani merkittävimmät hetket koin toimiessani OAJ:n hallituksessa ja OAJ Päijät-Hämeen synnyttämisessä.
Muistan, kuinka järjestöurani alkuvaiheessa jäimme usein kokousten istumaan iltaa Loay:n Vuorikadun toimistolle. Toisinaan paikalle jäi myös työnantajan edustaja. Se yhdisti meitä toimijoita sekä loi suoran ja välittömän keskusteluyhteyden työntekijöiden ja työnantajan välille. Myöhemmin näin myös muutoksen, mikä näyttäytyi myös yleisesti yhdistystoiminnassa. Erilaiset elämätilanteet, moninaiset harrasteet ja muut velvoitteet veivät jalansijaa, ja kokousten jälkeen lähdettiin melko nopeasti omille tahoille. Silti työskentely oli edelleen hengeltään hyvää ja asioihin paneuduttiin niiden edellyttämällä tavalla.
Sain myös monta kertaa kokea konkreettisesti vaikuttamistyön merkityksen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Se saattoi näkyä korjattuina ja muutettuina päätöksinä tai uusina kirjauksina tai tavoitteina. Jos joku miettii, että voiko paikallis- tai aluetason työskentelyllä olla oikeasti vaikutusta valtakunnallisen tason linjauksiin, voin ilokseni sanoa, että kyllä voi. Sitä varten tarvitaan kykyä esittää asiat oikealla tavalla, oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa. Ja kaiken ytimessä on hyvät verkostot. Osin näitä OAJ -aikani verkostoja hyödynnän myös nykyisessä työssäni, Lahden lukio Gaudian johtavana rehtorina. OAJ antoi minulle myös loistavan koulutuksen OVTES:n tulkintaan. Tietojen päivittäminen ajan tasalle on helppoa, kun on vahva pohja olemassa. Tämä osaamisen voin suoraan viedä myös työpaikallemme siten, että meillä tehdään asioita ”oikein”, eli kuten sopimuksessa on sovittu, kuitenkaan viemättä velvoitteita ihan ääripäähän.
Haluan vielä Väntösen Paulin tavoin (johon myös oli ilo tutustua alueyhdistystoiminnassa) osoittaa kiitollisuuteni ja kunnioitukseni Liisa Rautiolle ja hänen muistolleen. Liisa toimi minulle erinomaisena oppaana ja esimerkkinä, kun vasta opettelin järjestöhommia. Hän oli myös lämmin ja upea ihminen.
Järjestö- ja edunvalvontatyöni jatkuu edelleen, nyt Suomen Rehtorit ry:ssä ja Suomen Rehtorit ry:n Päijät-Hämeen alueyhdistyksen puheenjohtajana. Samoja asioita käsitellään edelleen, edunvalvontaa ja koulutuspolitiikkaa, ilokseni osin yhteistyössä OAJ:n ja siellä olevien tuttujen ihmisten kanssa.
Toivon kaikille oikein hyvää syksyn jatkoa ja paljon jaksamista teille, jotka teette edunvalvontatyötä koko opetusalan henkilöstön eteen. Työnne on tärkeää ja merkityksellistä