Marko Varjos; Sopimusneuvotteluista ja palkkaohjelmasta

Sopimusneuvotteluista ja palkkaohjelmasta

Kunta- ja hyvinvointialueiden KVTES-sopimuksiin ja sitä myötä myös opettajien OVTES-sopimukseen saatiin neuvottelutulos toukokuun alkupäivinä. Pitkään näytti siltä, että neuvottelukierroksesta tulee vaikea eikä työtaistelutoimenpiteiltä voitaisi välttyä.

Taustalla oli jopa kalliiksi koettu vientialojen sopimusavaus, joka muodosti noin 7,8 % kolmen vuoden korotuksineen niin sanotun yleisen linjan. Kalliiksi sopimus nähtiin valtion ja kuntien puolella, koska julkisen talouden tilanne on tunnetusti heikko. Lisänä neuvotteluissa oli viisivuotisen palkkaohjelman kaksi viimeistä vuotta, joiden kohtaloa jännitettiin Kuntatyönantajien johtajavalintoja myöten.

Palkkaohjelma irtisanottiinkin työnantajan puolelta ja monella ehti siinä vaiheessa nousta kylmä hiki pintaan. Neuvottelujen ajautuminen umpikujaan näytti selvältä. Maltilliset reaktiot työntekijäpuolen neuvottelijoilta kuitenkin kertoivat nopeasti, että neuvottelut jatkuvat ja sopu on saavutettavissa. Näin kävikin ja saimme yleisen linjan mukaiset korotukset, palkkaohjelman jatkon vain hieman supistettuna sekä kolmen vuoden työrauhan.

Palkkaohjelmaa, joka tuo yleisen linjan päälle vajaan prosentin korotukset automaattisesti, on kritisoitu paljon. On kyseenalaistettu sitä, että julkisen puolen työntekijät saavat sen avulla ”liian suuret” palkankorotukset. Palkkaohjelma on kuitenkin luotu kompensoimaan yksityisen puolen palkkaliukumia, jotka käytännössä nostavat palkkoja yli sopimuskorotusten. Julkisella puolella palkka on aina taulukon mukainen minimi.

Joidenkin mielestä julkisella puolella ei voitaisi maksaa edes vientialojen nimelliskorotuksia vastaavia palkankorotuksia, koska julkinen talous ei sitä kestä eikä tuottavuus ole samalla tasolla. On kuitenkin kestämätöntä ajatella, että julkisen puolen palkat alkaisivat jäädä jälkeen yleisestä linjasta.

Kun Suomessa halutaan lainsäädäntöä myöten betonoida vientialojen palkankorotukset yleiseksi linjaksi, ei voida perustella julkisen puolen siitä poikkeavan. Pidemmällä aikavälillä palkat rapautuisivat niin, että ajauduttaisiin eriarvoistuvaan yhteiskuntaan. Julkisten tehtävien vetovoima työpaikkana romahtaisi ja lopulta oltaisiin tilanteessa, jossa sairaanhoidon ja opetuksen taso heikkenisi olennaisesti. Suomella ei ole tähän varaa.