Alueasiantuntija Marko Varjos; Oppimisen tuen uudistus Päijät-Hämeessä – miten muutos näkyy opettajan arjessa?

Oppimisen tuen uudistus Päijät-Hämeessä – miten muutos näkyy opettajan arjessa?

Oppimisen tuen uudistus on edennyt eri kunnissa hyvin eri tahtiin ja arjen kokemukset vaihtelevat paljon. Vaikka lainsäädäntö on kaikille sama, käytännön toteutus näyttää hyvin erilaiselta eri kunnissa. Kertoimen 0,122 nähdään olevan monessa kunnassa miniminä, mutta se näyttää myös muodostuvan monelle maksimitasoksi säästöpaineiden vuoksi.

Opettajien näkökulmasta esiin nousevat erityisesti tuen riittävyys, resurssien kohdentaminen ja se, kuinka nopeasti uudet ohjeet ja asiakirjat saadaan toimiviksi osaksi koulun arkea.

Lahdessa uudistus on näkynyt voimakkaasti, sillä kaupunki on käyttänyt perusopetuksessa jo 1,5 miljoonaa euroa oppimisen tuen vahvistamiseen. Tämän avulla on palkattu määräaikaisia erityisopettajia ja lisätty tuki- ja erityisopetuksen tuntimääriä lähes kuudellasadalla tunnilla. Opettajilla on kuitenkin vielä paljon avoimia kysymyksiä siitä, mikä on riittävä tuen määrä, milloin siirrytään oppilaskohtaiseen tukeen ja miten erityisryhmiin siirtäminen käytännössä toteutuu. Myös erityisopettajien ja erityisluokanopettajien palvelussuhteen ehtojen tulkinta aiheuttaa epäselvyyksiä.

Kärkölässä uudistus ei ole toistaiseksi tuonut muutoksia, ja resurssit ovat samat kuin aiemmin. Ensi lukuvuonna tukea on jopa vähemmän, sillä yksi erityisopettaja on poistumassa.

Orimattilassa laskennallinen tuen määrä täyttyy ilman lisärahoitusta, eikä uusia erityisopettajia ole palkattu. Sen sijaan tukiopetusta on lisätty merkittävästi ja sitä annetaan yhä useammin oppituntien aikana. Uudistuksen käytännön toteutuksesta vastaavat rehtorien ohella laaja-alaiset erityisopettajat, jotka ovat saaneet laajaa koulutusta. Koko opettajakuntaa on perehdytetty uudistukseen Veso-koulutusten kautta.

Padasjoella uudistus on näkynyt ennen kaikkea suunnittelun rakenteissa. Ryhmämuotoisia tukikäytänteitä suunnitellaan yhdessä opettajien, erityisopettajien ja ohjaajien kanssa ja tätä varten on varattu YS-aikaa. Henkilöstöresurssia ei ole lisätty, mutta pienessä yhtenäiskoulussa oppimisen tuki on jo valmiiksi monipuolista kahden laaja-alaisen erityisopettajan, kahden erityisluokanopettajan ja kuuden koulunkäynninohjaajan voimin.

Hollolassa oppimisen tuen määrä oli jo ennen uudistusta lain tasolla, ja lisäresurssia on saatu vain osaan suurista kouluyksiköistä. Tukiopetuksen antaminen on nyt velvoittavampaa ja tarkemmin seurattua kuin aiemmin ja kirjaamiskäytännöt korostuvat. Opettajien kokemus on, että ohjeita tulee sekä paikallisesti että

valtakunnallisesti nopeasti muuttuvalla tahdilla, mikä tekee uudistuksesta raskaasti etenevän ja keskeneräisen tuntuisen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että oppimisen tuen uudistus on edelleen vaiheessa ja sen vaikutukset opettajan työhön vaihtelevat suuresti kunnittain. Siinä missä Lahdessa panostetaan merkittävästi ja uusia toimintamalleja rakennetaan, Kärkölässä resursseja jopa vähennetään. Orimattilassa keskitytään koulutukseen ja Padasjoella rakenteisiin, kun taas Hollolassa muutosta toteutetaan askel kerrallaan. Opettajille keskeisintä on selkeä ohjeistus, riittävä resursointi ja toimiva oppimisen tuen polku – vasta niiden myötä uudistuksen tavoitteet voivat toteutua arjen tasolla.

Teksti on koottu luottamusedustajien kommenteista ja se on jäsennelty käyttämällä tekoälyä apuna.